Kyytöt - taasko yksi laji lisää sukupuuttoon kuolleiden rotujen listalla??
Luin uusimmasta Suomen kuvalehdestä (33/07) artikkelin Kyyttöjen suojelijasta Ilmari Majurista, joka nuoresta iästään huolimatta on uutterasti ja suurella sydämen palolla suojellut ja huolehtinut puhtaasta Kyyttö-kannasta vaikeuksista huolimatta.
Juttu herätti minutkin taas miettimään tätä nykypäivän politiikkaa ja sen järjettömyyttä, varsinkin koskien erilaisia tukijärjestelmiä ja muutenkin maatalouspolitiikkaa.
Minusta on aivan käsittämätöntä, että uhanalainen upea Kyyttömme luokitellaan vielä tuotantoeläinten joukkoon, ja odotetaan siltä valtavia maitomääriä elämisensä perusehdoksi.
Tuo on suorastaan rikollista!!
Kyytölle tulisi antaa aivan sama arvo ja oikeus suojeluun ja lajin säilymiseen,kuin esim. norpalle ja liito-oravalle, ilman mitään tuotantovelvollisuuksia!
Kyytöllä,niin kuin muillakin Suomalaisilla maatiaisroduillamme tulisi olla oma itseisarvonsa, ja niitä tulisi suojella juuri sen vuoksi - mitä he ovat,eivätkä sen vuoksi, paljonko he tuottavat.
Tämä tuotantoarvo on muutenkin tuonut suuria ongelmia kotieläintuotantoon ja sen eettisyyteen, ja kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, niin tilanne vain pahentui entisestään.
On aivan sata varmaa,että pieni maamme ei koskaan pysty määrällisesti tuottamaan samanlaisia massoja lihaa ja maitoa ja munia kuin esim. Hollanti,mutta ei siihen pitäisi pyrkiäkään.
Suomen pitäisi nyt rohkeasti poiketa linjasta,ja ajatella tuotannon laatua ja eettisiä arvoja sen sijaan.
Maaseututukia pitäisi korjata raskaalla kädellä uusiksi niin, että esim. maatiaisrotujemme säilyttäjät ja eettisiä arvoja noudattavat tuottajat saisivat tukea työlleen.
Uhanalaisia lajejamme pitäisi säilyttää puhtaana ja terveenä ilman tuotantopaineita,ja järjestää enemmän esim. Ruotsin kaltaisia eläviä perinnetiloja,joissa nämä eläimet voisivat rauhassa olla osa arvokasta kansanperinnettämme.
Olisi todella surullista,jos lapsemme ja lapsenlapsemme näkisivät Kyyttöjä vain historian kirjojensa sivuilta, eikä laiduntamassa kauniita niittymaisemia maaseuduillamme.
Suomalaisuus ja kotimaisuus kunniaan - tukekaa ja suojelkaa niin kauan kun on vielä jotain suojeltavaa!
Mari Laulumaa-Hirvonen, Lohja